Kaikennäköistä on tapahtunut. Olen sairastellut ja nytkin itseasiassa olen ollut tällä viikolla saikulla. Osa läheisistänikin on sairastellut ja olen heille yrittänyt olla tukena.On jo omat voimat vähän hukassa, mutta silti yritän läheisiäni tukea kaikin tavoin.Tosin oma puolisoni on ollut kovilla, kun olen tietenkin hänelle ollut ärsyyntynyt ilman syytä, tän väsymykseni kanssa...Tuntuu et koko ajan tulee jotakin uutta sairautta itselle ja läheiselleni.Olemme jonkin epäonnen keskellä jumissa ja emme tervettä päivää nää, vaikka kuinka yrittää elää tervellisesti ja liikkua. Puolisonikin tuntuu kyllästyvän ainaiseen valittamiseeni ja suuttui siitä minulle eilen, kunen kuulemmamitään muuta enää teekkään. Itse en edes huomaa et valitan koko ajan vointiani ja jotakin muuta.Kai sitä muuttuu sokeeksi itselleenkin...

Kuulin mukavan uutisen ystävältäni, että hän on raskaana ja saa uuden vauvan ensi vuoden alussa. Itsellänikin on täs ollut kova vauvakuume, mutta puolisoni mielestä ei vielä ole lasten aika.Olen vähän ihmetellyt hänen näkökantaansa, kun on  molemmilla työpaikat, autot, oma asunto, että milloin, mut ehkä hän eiole henkisesti vielä valmis lapsen tuloon.On kertonut kuitenkin haluavansa lapsia, ehkävuoden päästä. En vaan jaksasisi enää odottaa, mutta vaihtoehtoja kai ei ole.Toivottavasti toiveeni toteutuu vuoden päästä ja saisimme omaa jälkikasvua, kun sitä tuntuu jo kaikki muutkin odottavan.

Töissäkinon muutoksia ja taas tuntuu et esimieheni jättää mua jotenki alakynteen ja suosii muita.Se tuntuu tekemän kaikesta hankalaa, mut ei ainoastaan mun kohdallani vaan tekee useille. Olen jo ikäänkuin tottunut, et pomoon ei voi luottaa ja kuitenkin saa muualta kuulla hyvää palautetta, niin sen avulla jaksaa jatkaa :)

Mut näin taasen. Nyt yritän olla ahkerampi mun blogin suhteen, ja kirjottelen vähän useammin.

Mukavaa talven odottelua! Ihanaa, ulkona sataakin jo lunta  :D